Uskonpuutettako?

Tänään ei mennyt ihan putkeen! Vaikka kuinka paljon olisi kokemusta tästä kevennystouhusta, tahtoo vaakan lukemien paikallaan junnaaminen ottaa päähän! Siinä sitä kysytään sitkeyttä ja uskoa huomiseen, kun on elää kituuttanut kevyillä eväillä omasta mielestään jo ikuisuuden, vaan vaa´an paholainenpa on sitä mieltä, ettei ole ahkeroitu tarpeeksi!

No jotenkin siitä vaa´alta aamulla laskeutuessani sain seliteltyä itselleni, että nestettä siellä elimistössä vain on liikaa, kun yölläkään ei tarvinnut alvariinsa pikkulaan kiiruhtaa. Maitokahvilla kuittasin taas aamiaisen ja tungin itseni sauvalenkille pirteään pimeään pakkassäähän. Nyt on vain yritettävä säilyttää tuo liikuntamotivaatio - eihän sillä yksistään painoa yritetä pudottaa, vaan palkintona on jotain parempaa !!!!! KUNNON KOHENEMINEN.

Vaikka lenkin jälkeen söin kaurapuuron (ilman lisukkeita), lounasaikaan oli jo sen verran nälkä, että kauppakeskuksessa ostosten lomassa piipahdettiin kahville Picnikkiin ja herkuteltiin puolen metrin pituisilla täytetyillä patongeilla.

Illan rimpuilinkin sitten kaalikeiton ja muutaman leipäviipaleen voimalla. Enempään en taida pystyä, niin että jatketaan nyt vielä valitulla linjalla.