tiistai 14. elokuuta 2012

Tiukkapipoinen

Taas ystävät pääsevät moitiskelemaan tai naureskelemaan ikuisen "vyötärön metsästäjän" touhotukselle!

Joskus tuntuu, että osaan olla ihan liiankin tiukka itselleni. Taitavat maailmalla nimittää sellaista tiukkapipoa masokistiksi ja ilonpilaajaksi. Helppoahan sellaisen ihmisen on olla laihdutuskuurilla, joka on valmis kiusaamaan itseään kalorivajeessa pitkin mäkiä viipottaen.

Totuttuun tapaan paino on alkanut tippua kilon viikkovauhtia, kun liikuntaa on voinut harrastaa aamuisin mukavissa sääolosuhteissa. Syömisen kanssa onkin sitten oltava tarkkana, kun edes tuota aiottua 1.500 kalorin energiamäärää ei tahdo tulla päivässä syödyksi - ihan totta, kun näläntunne laihiksella vähenee, ei jääkaapin saranoitakaan tule turhan päiten lonksutelleeksi. Vähäiset syömisensä muistaa siinä vaiheessa, kun heikotus iskee ja keskellä kaunista päivää alkaa nähdä kirkkaita tähtiä. Ei hyvä!

Kun en himoitse rasvaista enkä makeaa, on ruokavalion noudattaminenkin helpompaa, kuin kanssasisarella, joka joutuu taistelemaan karkkihimonsa kanssa. Omassa keittiössä on helpompaa laskeskella syötyjä ja juotuja määriä - mitenkähän eukon käy, kun Tallinnassa pari päivää ravintolapöydän ääressä herkuttelee! Taatusti ei tule kalorit ja joulet mieleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti