Toiveunia

Tässä istun ryystämässä vihreää teetä, jonka makua olen yrittänyt pyöristää makeutusaineella ja omenateejauheella. Tämäkin aineenvaihduntaa kiihdyttävä juoma oli otettava käyttöön, kun vaakan lukemat eivät tänä aamuna mitään onnen tunteita herättäneet. On niitä hyviäkin aamuja tässä välillä koettu, mutta ei siitä pääse mihinkään, että joskus matkan varrella tuntee turhautumista, kun toivomaansa kehitystä ei saavutakaan.

Ei, en ole käynyt salaa yöllä jääkaapilla ja muutenkin olen elänyt ihmisiksi. Silti vaivalloista on tuo senttien sulattaminen lantiolta. Hurskaasti ajattelin, että vaakan lukemiin ei kannata niin hirveesti kiinnittää huomiota - mittanauha olisi ehkä miellyttävämpi tarkkailuväline. Mutta mutta! Lyhyellä aikavälillä pystyy siinäkin itseään huijaamaan, jos vetää nauhaa niin kireälle, että vesi silmistä tirisee. Totuus paljastuu kyllä vuoren varmasti, kun yrittää pujottautua niihin kaapissa kutistuneisiin vaatteisiinsa, joita tarvitsee jo muutamien päivien päästä. Vielä en tahdo tuottaa itselleni mielipahaa ja siirrän niiden sovittamisen ensi viikkoon - jospa saisin vielä muutaman millin sulateltua tuolla kuntopolulla !!!!?????

Ehkä jossain kaukana tulevaisuudessa keksitään täsmätuotteita, joilla väärään paikkaan kertyneet rasvat saadaan sulamaan, eikä tulevaisuuden donnat laihtuessaaan muutu kalkkunan näköiseksi, kun naaman ja kaulan kallisarvoiset ihrat säilyy paikoillaan. Sitä ihanuutta odotellessa täytyy vaan jatkaa näillä vanhoilla konsteilla - liikunnalla ja niukalla ruokavaliolla.