No voihan rähmä! Nyt täytyy kyllä todeta, että frouvalla alkaa olla paukut vähissä, eikä kaikki mene ihan niin kuin on omassa mielessään suunnitellut.
Rättiväsyneenä menin eilen illalla nukkumaan jo kymmenen aikoihin; no saihan siinä eräänkin kerran tietysti kääntää kylkeä ja hakea sopivaa sikiöasentoa, mutta olinpa kuitenkin nukahtanut ennen puolta yötä. Pitkäksi ei sekään uni ehtinyt venähtää, kun tunnin uinailun jälkeen jo heräsinkin sen verran virkeänä, ettei nukkahtaminen uudestaan enää ottanut onnistuakseen. Pari tuntia siinä itseäni lakanoissa kääntelin ja sitten noudatin viisaampien ohjeita ja nousin ylös sängystä - minnepä muuallekaan kuin koneeni ääreen.
Nälkäkin siinä vatsaa jo kouristeli, joten annoin itselleni luvan hipsiä jääkaapille. Ja ah!--- pari karjalanpiirakkaa siinä kuin varkain luiskahti kurkusta alas! Niinpä - pari karjalanpiirakkaa!!! En minä näitä yösyömisiä ole aiemmin harrastanut, joten pulskuuteni syy ei todellakaan ole yösyöpöttely!
Aamulla kello näytti puolta viittä, kun siippani tuli kurkistelemaan huoneeni ovelle, minne ihmeeseen olen kesken yötä kadonnut. Hän jäi päivystämään kotia ja minä livahdin peiton alle. Olin sentään nukahtanut kolmeksi tunniksi, joten ei ihan mennyt koko yö "pelastusarmeijalle". Siinä sitten rutisin ja manailin, ettei lenkille lähtö houkuttanut yhtään. Pakkastakin oli kymmenen asteen paremmalla puolella ja kun talvilenkkareissa on niiiiiiin raskasta taivaltaa.
Ihme ja kumma! Sainpa kuin sainkin jotenkin laiskasti vetimet niskaani ja väännettyä itseni ovesta ulos raikkaaseen pakkasilmaan. HYVÄ HYVÄ HYVÄ minä!!! Ei tässä mitään vellihousuja olla! Huomisesta reippailusta en sano mitään - uhkaavalta näyttää, kun alkaa tuo motivaatiokin hemmetti tuolla lailla pätkimään!
Rättiväsyneenä menin eilen illalla nukkumaan jo kymmenen aikoihin; no saihan siinä eräänkin kerran tietysti kääntää kylkeä ja hakea sopivaa sikiöasentoa, mutta olinpa kuitenkin nukahtanut ennen puolta yötä. Pitkäksi ei sekään uni ehtinyt venähtää, kun tunnin uinailun jälkeen jo heräsinkin sen verran virkeänä, ettei nukkahtaminen uudestaan enää ottanut onnistuakseen. Pari tuntia siinä itseäni lakanoissa kääntelin ja sitten noudatin viisaampien ohjeita ja nousin ylös sängystä - minnepä muuallekaan kuin koneeni ääreen.
Nälkäkin siinä vatsaa jo kouristeli, joten annoin itselleni luvan hipsiä jääkaapille. Ja ah!--- pari karjalanpiirakkaa siinä kuin varkain luiskahti kurkusta alas! Niinpä - pari karjalanpiirakkaa!!! En minä näitä yösyömisiä ole aiemmin harrastanut, joten pulskuuteni syy ei todellakaan ole yösyöpöttely!
Aamulla kello näytti puolta viittä, kun siippani tuli kurkistelemaan huoneeni ovelle, minne ihmeeseen olen kesken yötä kadonnut. Hän jäi päivystämään kotia ja minä livahdin peiton alle. Olin sentään nukahtanut kolmeksi tunniksi, joten ei ihan mennyt koko yö "pelastusarmeijalle". Siinä sitten rutisin ja manailin, ettei lenkille lähtö houkuttanut yhtään. Pakkastakin oli kymmenen asteen paremmalla puolella ja kun talvilenkkareissa on niiiiiiin raskasta taivaltaa.
Ihme ja kumma! Sainpa kuin sainkin jotenkin laiskasti vetimet niskaani ja väännettyä itseni ovesta ulos raikkaaseen pakkasilmaan. HYVÄ HYVÄ HYVÄ minä!!! Ei tässä mitään vellihousuja olla! Huomisesta reippailusta en sano mitään - uhkaavalta näyttää, kun alkaa tuo motivaatiokin hemmetti tuolla lailla pätkimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti